Kipeät tunnot runoihin

”Murheinen aika on runoilua. Taiteen tekemiselle on hyvä, ettei ole muresta”, Alpo vertaa mielentilojaan runoilun ja veistosten teon aikana.

Alpon runot kertovat yksinäisyydestä, kaipuusta, surun, vaikeuksien ja muutosten hetkistä

Hale – Bopp Sua ikkunastain katson illoin aluksein matkatessa Kaloista Vesimieheen. Mutta missä olen silloin matkas kohdatessa taas pallon viereen. Hän tietää sen. Minä vain tiedän, olen pieni ihminen. Odotuksia On aika kesäyön poikamies kohta mettumaari yllään paita repimä työn jotta syksyllä täyttyisi laari. Katse yöhön yöksi jättää pellon ei mukaan kellon saan väsyneenä työhön. Katse yöhön jää pellon yllä usvaa Lämmin on sää siks´ pelto morsiantansa tanssittaa ystäväin

1994 suomennos Metsä läheiseksi mulle sinfonian soinnullaan pellolle niin kuljetulle nyt kysymyksin katsellaan Laidun tyhjillään missä karja on tää riemuita ei käsillään ken viime vuoden ymmärtää Suuret linnut, humiseva kuusi koko luontokin lähde hengenjanon ollos uusi eikös vain?

 

 

 

Mietteitä

Nuo romulintuni kurki ja pääsky
kuin jotkut tarun feenikset
melkein tuhkasta nämäkin nousseet
Vei minut kauas paikkaan, vei minut ihmeelliseen.

Kesäni aurinkoiset päivät Ranskassa nään,
kotiin saavun suruun ja sateeseen jään.
Vielä tervehdyksen kaukaa Tyyne-tädille kertoa voi
Kohta sävel tumma vain soi.

Miksi elämässä jokin pieni niin suureksi muuttuu
joskus suuresta vielä jotakin puuttuu
Teen jälleen lintuja, puita
Tuleeko feeniks-lintuja muita?

28.9.2004

Kaivatulle

Syksy, kevät
kuin kyynel ja ilo
Nuo yhtenevät
kesäjärvillä auringon ilo

Kevät kukkaset nostaa
aurat lintujen piirtää
Syksy kuin kaiken kostaa
linnut kauaksi siirtää

Mitä olisi kukkanen hento
kesä aika uskon
Aika yölinnun alkaa lento
näky iltaruskon

Myöhään

Odotanko? Jos niin ja ketä
Menneisiin unelmiin
mietin kai sitä

Katseeni nousevaan päivään
tuoden uskon
Nyt jonnekin häivään
laskevan iltaruskon

Silloin hiuksesi keltainen
tai jos tumma lie
Oisi jyvän keltaisen saanut vakkanen
tai tummaan käy valkean ruusun tie

Uskon vai tiedän
kauaksi soudettu on
Unelmissain olin kerran vievän
Hänet rantaan laskevan auringon
13.8.1999

Ninety four

Forest as my new friend
with it´s symphonic sound
Farming comes to an end
question: only abound

The pasture empty because
of cattle to be found no more
can worker hear applause?
since year ninetyfour

Big birds a humming spruce
whole nature a like
as my lyrics source
so to speak